Helsinki kv 14-15.12.

Elikkä käväisimä pohjoisen likat Helsingissä katselemassa vähän menoa! Ilmoitin Venlan nuoriin molempina päivinä. Menestystä ei tullut, eikä sitä lähetty hakemaankaan, molempinä päivinä EH. Kuten aikaisemminkin sanottu, liian lapsi. Karvaa kyllä oli tällä kertaa, mutta ne tais jäädä sinne Helsinkiin..

Pesin Venlan heti kun kotiuduttiin reissusta...

Olen niin ylpeä pienestä! Junareissu meni niin hyvin, vaikka se ei koskaan olekkaan junassa ollut. Aluksi se vähän ihmetteli, että mikähän homma tää nyt on ja ekan junayön nukku vähän huonommin, muttei kuitenkaan esimerkiksi haukkunu tai riehunu mitenkään. Lähdettiin siis perjantaina yöjunalla Helsinkiin ja kun met lähemä liikenteeseen, ei voi välttyä kommelluksilta.. Junan piti lähteä 18.10, mutta lähtikin vasta kymmenen pintaan. Venla oli junan julkkis, kaikki sitä tahto silittää ja kuvata:)

Itse messukeskuksessaki meni niin sievästi, että oijoi! Hotellille päästyä se laittoi heti unelle ja me lähdimmä Tarjan kanssa kierteleen Helsingin keskustaan. Koira ootti sievästi kun tulimme hotellille takasin. Se söi koko matkan normaalisti eikä stressannut kyllä yhtään. Junassa takaisin mentäessä sattui taas vaikka ja mitä, mutta hyttiin päästiin lopulta. Venla hyppäs ensimmäisenä junan alapedille, möyhi peiton sopivaksi ja laittoi unelle. Nukkuikin sitten koko matkan Rovaniemeen.

Näyttelypaikalla BIS kehien katselua televisiosta

Pasilan rautatieasema

Nyt olemma pienellä näyttelytauolla, saapi pikkuneiti kasvaa :) Tälle vuodelle olen suunitellut, että lähinäyttelyt vain käydään, mutta eihän sitä koskaa tiedä kuinka sitä innostuu... Jotenkin siinä messarissa on sitä tunnelmaa:) 

Venlan ja Vilin kuulumisia syksyltä

Yritän tiivistää meidän Vili vanhuksen ja Venlan kuulumisia näin syksyltä ja alkutalvelta.

Kävimme siellä Tornion näyttelyssä, kuten mainitsin aikaisemmin, saaden EH3 junnuissa. Hirveen lapsihan se oli jälleen, mutta kokemustahan me lähdimmä hakemaan ja seku mielenvirkistykseksi. Täältähän ei kuitenkaan Tornioon ole kova reissu ajella. Hirveesti sitä tuomari kehu, aikaa ja karvaa vaan tarvitsima enemmän.

Syksy meni hyvin perinteiseen tapaan. Venlalla oli elokuussa toinen juoksu, alkoin sopivasti elokuun lopulla kun olimme treenaanneet avoimia harkkoja elokuun alusta lähtien ja minulla loppui silloin vuoro vetää harkkoja. Juoksujen ajan emme puuhailleetkaan kummempia. Ulkoilessa meni syksy suurimmilta osin ja Viliä paijatessa. Tanelin lähdön jälkeen se oli hieman hukassa, mutta nyt se on löytänyt itsestään jonkin sortin kuninkaan ja on niin isoa herraa :) Sitä passataan ja hellitään ja vielä enemmän hellitään. Se on varmaan löytänyt itsensä näitten vuosien jälkeen uudestaan, oli varmaan sen verran Tanelin varjossa, nii se oli niistä kahesta semmonen hiljanen osapuoli.

Marjastaessa tuli oikein hoppu kerätä mustikoita, että koirat eivät kerkeä ensin...

Ollaan myös ahkerasti heppailtu koko syksyn ja alkutalven.

Syksyllä alkoi myös hallikausi tokoilun merkeissä. Venla koki tämmösen ahaa - elämyksen ja meni usean kuukauden kuin unelma! Olemme harjoitelleet alokasluokan liikkeitä paljolti. Myös hiukan agiesteitä ollaan hypitty, vaikka se imu putkelle taitaa olla se ykkönen. Nyt ennen joulua huomasi, että alkaa hiukan kyllästyttään, joten pidimme Helsingin näyttelyiden jälkeen taukoa. Aloittelemma nyt uuden vuoden myötä tokoa taas uudelleen, vaikkaki Venlan juoksujen pitäisi alkaa helmikuun loppupuolella. 

Vili on reippaana ollut koko alkutalven. Virtaa olisi ihan hirveesti, mutta vanha kroppa ei tule enään niin samalla tavalla mukana:) Lenkkeilessä se on nykyään aina irti ja nyt pimeän myötä se on saanu oman lampun kaulaan. Niin ylpeänä tepsuttelee metsässä menemään. Kuulo alkaa olla hiukan heikompi... tai sitten valikoiva;) 

Muistoissa

Syttyi taivaalle uusi tähti,

koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.

Nyt saat juosta lailla tuulen

vihreillä niityillä ajattomuuden.

Tuskaa, kipua, surua ole ei,

uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.

Hyvää matkaa pikkuinen,

täällä sinua ajattelen.

Olemme viettäneet pientä hiljaiseloa tämän blogin puolella. Suurinpana ongelmana on varmasti ollut se, että pitäisi tänne tulla päivittämään suuresta surusta jota koimme alkusyksystä. Jouduimme silloin luopumaan rakkaasta Taneli- herrastamme. Taneli olisi seuraavalla viikolla täyttänyt 12-vuotta. Toipuminen tästä surusta on ollut vaikeaa, mutta eteenpäin mennään. Tarja tulee varmaan julkaisemaan täällä jonkun koosteen meidän Tanen villistä ja iloisesta elämästä :)

Koiratta

on kuonoa ja

kahta luppakorvaa yksinäisempi.

Yö

on toista hengitystä vajaa.

En pelkää. Ikävöin.