Kävimme siellä Tornion näyttelyssä, kuten mainitsin aikaisemmin, saaden EH3 junnuissa. Hirveen lapsihan se oli jälleen, mutta kokemustahan me lähdimmä hakemaan ja seku mielenvirkistykseksi. Täältähän ei kuitenkaan Tornioon ole kova reissu ajella. Hirveesti sitä tuomari kehu, aikaa ja karvaa vaan tarvitsima enemmän.
Syksy meni hyvin perinteiseen tapaan. Venlalla oli elokuussa toinen juoksu, alkoin sopivasti elokuun lopulla kun olimme treenaanneet avoimia harkkoja elokuun alusta lähtien ja minulla loppui silloin vuoro vetää harkkoja. Juoksujen ajan emme puuhailleetkaan kummempia. Ulkoilessa meni syksy suurimmilta osin ja Viliä paijatessa. Tanelin lähdön jälkeen se oli hieman hukassa, mutta nyt se on löytänyt itsestään jonkin sortin kuninkaan ja on niin isoa herraa :) Sitä passataan ja hellitään ja vielä enemmän hellitään. Se on varmaan löytänyt itsensä näitten vuosien jälkeen uudestaan, oli varmaan sen verran Tanelin varjossa, nii se oli niistä kahesta semmonen hiljanen osapuoli.
Marjastaessa tuli oikein hoppu kerätä mustikoita, että koirat eivät kerkeä ensin...
Ollaan myös ahkerasti heppailtu koko syksyn ja alkutalven.
Syksyllä alkoi myös hallikausi tokoilun merkeissä. Venla koki tämmösen ahaa - elämyksen ja meni usean kuukauden kuin unelma! Olemme harjoitelleet alokasluokan liikkeitä paljolti. Myös hiukan agiesteitä ollaan hypitty, vaikka se imu putkelle taitaa olla se ykkönen. Nyt ennen joulua huomasi, että alkaa hiukan kyllästyttään, joten pidimme Helsingin näyttelyiden jälkeen taukoa. Aloittelemma nyt uuden vuoden myötä tokoa taas uudelleen, vaikkaki Venlan juoksujen pitäisi alkaa helmikuun loppupuolella.
Vili on reippaana ollut koko alkutalven. Virtaa olisi ihan hirveesti, mutta vanha kroppa ei tule enään niin samalla tavalla mukana:) Lenkkeilessä se on nykyään aina irti ja nyt pimeän myötä se on saanu oman lampun kaulaan. Niin ylpeänä tepsuttelee metsässä menemään. Kuulo alkaa olla hiukan heikompi... tai sitten valikoiva;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti